Mitä tarkoittaa Society 5.0? Onko Industry 4.0 ohi?
Onko ’Yhteiskunta 5.0’ Ihmisyydenaikakausi?
Tämän blogin tarkoitus on avata verhoja niiden ikkunoiden edestä, joista on näkyvyys siihen, mitä Industry / Society / Human Centricity 5.0 tarkoittaa.
Itselleni aihealue on uusi, vielä selkeitä vastauksia vailla oleva ajatushautomo, johon liittyvää kansainvälistä kirjoittelua olen seurannut vuoden 2020 syksystä lähtien. Käytän tämän blogin tukena tammikuussa ilmestynyttä Euroopan Komission julkaisua “Industry 5.0: Toward a sustainable, human-centric and resilient European industry (Directorate-General for Research and Innovation). Tämän lisäksi tutustuin niihin muutamaan akateemiseen julkaisuun, jotka ottavat kantaa Society 5.0:n olemukseen. Tärkeimpänä ajatusteni raamittajana pidän kuitenkin Society 5.0:n alkuperää eli Japanin määritelmää tästä uuden aikakauden konseptista, johon myös esimerkiksi EU-työryhmän julkaisussa esitetyt näkemykset ja tavoitteet vahvasti tukeutuvat. Keidanren esitteli vuonna 2016 Society 5.0 konseptin, josta on Japanin nykyistä tavoitetilaa ohjaava selkeä kuvaus maan hallituksen (Cabinet office of Japan) virallisilla sivuilla. Tämä kuvauksen ydin voidaan mielestäni sanoittaa suomeksi seuraavalla tavalla:
’Society 5.0:n pyrkimys on saavuttaa talouskehityksen edistämisessä tasapaino sosiaalisten ja ympäristöhaasteiden ratkaisukeskeisyyden avulla.’
Onko Industry 5.0 ei kronologinen jatkumo vai vaihtoehto nykyiselle informaatioparadigmalle?
EU-julkaisu erottelee aikakaudet kuvaamalla teknologian aikakauden 4.0:n keskittymistä voimakkaasti digitalisaation ja tekoälyteknologioiden mahdollistaman tuotannollisen tehokkuuden ja joustavuuden kasvuun. Tämän uuden 5.0 aikakauden innovaatioiden tulisi taas
’tukea yritysten ja teollisuuden kasvavaa tavoitetta palvella nimenomaan pitkäkestoisesti ihmisiä ja ihmisyyttä planeettamme resurssien rajoissa’.
Japanin Cabinet Office kuvaa uutta ihmisyydenaikakautta 5.0 sosiaaliseksi uudistukseksi, jonka jäsenillä on sukupolvien ylittävä vastavuoroinen arvostus toista ihmistä kohtaan. Yhteiskunta 5.0 on aikakausi, missä jokainen ihminen voi hallita oman elämänsä aktiivisuutta ja nautinnollisuutta. Innovaatioiden keskiössä tulisi Japanin hallituksen mukaan olla ihmisen hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen.
Japanin Society 5.0:n kuvauksissa korostuu lähtökohtaisena motivaationa ja tavoitteena yksilöllinen ihminen ja ihmisyys, minkä vuoksi Society 5.0:lle on annettu nimi Human-centred society.
Mitä tämä ihmiskeskeisyys voisi tarkoittaa? Ei ainakaan vastakkainasettelua, kuten teollisen vallankumouksen (Society 3.0) ihminen vs. mekaaninen kone tai tietoyhteiskunnan (Society 4.0) tekoäly/kone vs. ihminen. Vastakkainasettelua provosoiva otsikointi ei vie meitä eteenpäin. Siitä voisi luopua kaikilla tasoilla jo siitäkin syystä, että koneoppiminen ja tiedonkäsittely kehittynee jossakin vaiheessa laajassa mittaluokassa sellaiselle tasolle, missä tekoälyn itsellinen ongelmanratkaisu-, oppimis- ja omaksumiskyky ovat ihmisaivoja älykkäämpää.
Tulemme elämään systeemissä, jossa on kiinteästi keskenään integroituneet todellinen maailma ja virtuaalinen maailma. Miten talouskasvua vauhditetaan käyttäen sosiaalisten- ja ympäristöhaasteiden ratkaisukeskeisyyttä? Tähän vaikuttaa vahvasti se, miten integroitunut tuo laajennettu todellisuus tulee systeemisesti olemaan. Yhteiskunta 5.0:n olemukseen liittyy luonnollisesti tästä näkökulmasta paljon epävarmuutta ja EU-julkaisussa todetaankin, että kyseisen konseptin (Industry 5.0) potentiaalisen kyvyn määrästä rikkoa rajoja todellisen ja virtuaalisen todellisuuden välillä ei luonnollisesti ole varmuutta.
Society 5.0 ja Suomen Hallinnointikoodi
Society 5.0:n ydintä tullaan Suomessa tulkitsemaan todennäköisesti useilla erilaisilla painotuksilla riippuen tulokulmasta, tarpeesta ja tulkitsijatahon motiivista.
Erilaisten sosiaaliseen- ja ympäristövastuuseen keskittyvien hankkeiden tarkoitus on ratkaista yhteiskunnan polarisoitumista, eriarvoisuutta ja ilmastonmuutosta kantamalla niin kutsuttua ”vastuuta”. Nämä vastuunkantotalkoot ovat kiihtyvissä määrin politiikan, yhteiskunnan toimielinten sekä yksityisten ja julkisten yritysten markkinointiviestinnän keskiössä, jossa niiden tärkeyttä strategisena painopistealueena painokkaasti lihavoidaan. Se mitä tämä vastuunkanto käytännössä tarkoittaa, vaihtelee. Vastuuta voi kantaa moninaisin keinoin. Vastuullinen toiminta on omasta mielestäni vahvasti tekoja. Aina kun tehdään, pitää valita, mitä tekee. Valintoja tehdessäni joskus myös itsekin huomaan, miten pyrin valitsemaan niin, etten samalla sulkisi mitään muuta pois. Ei haluttaisi vastuullisuuden vuoksi luopua mistään muusta tärkeältä tuntuvasta asiasta - liikevaihdosta tai kannattavuudesta.
Mitä tapahtuu, jos ryhdymme valitsemaan tämän turvaikkunan ulkopuolella puhtaasti sosiaalisen ja ympäristövastuun arvopohjalta? Ilahduttavia esimerkkejä löytyy jo paljon siitä, miten usean yrityksen ’omistaja-arvon kasvattamisen sietoikkunan’ ulkopuolella uskalletaan tehdä päätöksiä, joiden pohjaksi ei ole merkittävää tutkittua tietoa.
Kiitollisena olen huomannut, kuinka Suomalaisen Hallinnointikoodin osalta mietitään miten ydintavoitteeseen eli yrityksen arvon kasvattamiseen voidaan lisätä hallituksen tehtävä auttaa yritystä kantamaan laajempaa sosiaalista vastuuta. Samassa yhteydessä pitää miettiä, miten nykyistä osakeyhtiölakia ’yrityksen arvosta’ voidaan tulkita. Päästään arvokeskusteluista syvimpään eli siihen, mitä se yritysarvo tulee olemaan tulevaisuuden yhteiskunnassa - ihmisyyden aikakaudella 5.0?
Onko Ihmisyyden aikakausi 5.0 jo kovaa vauhtia menossa vai vasta tulossa?
Usein uuden äärellä ärsyttävintä on huomata, että asia ei olekaan uusi. Olen seuraavassa viimeisessä osiossa kirjoittanut erilaisia ehkä sitten kuitenkin jo meneillään olevan aikakauden tunnusmerkkejä. Näistä osa saattaa tuntua menneen koronavuoden kertomuksilta tai viime vuosikymmenellä jo esillä olleilta vastuullisuusteemoilta. Ainakin omassa ajatushautomossa hiljaisuus on antanut tilaa nähdä ja kuulla tuttujakin tarinoita uudella tavalla – ihmisenä.
Koko homman juju onkin ehkä fundamentaalisessa ajatustavan muutoksessa, joka tulee kyntämään yrityskulttuurien johtamisen pellot uusille urille.
Mitä tämä 5.0 sitten käytännössä tarkoittaa?
Merkityksellisyys käsitteenä tulee laajenemaan ja se tullaan uudelleen määrittämään useiden yritysten strategioissa. Vision ja mission sijaan sanoitamme yrityksen ”olemassaolon tarkoitusta” – teemme ”Purpose Statement” esityksiä. EU:n julkaisun sanoin: yrityksen merkitys on syvemmällä kuin tuote- ja palvelutarjooman kehittämisessä ja tuottamisessa yrityksen tuloksentekokyvyn vuoksi. Syvempi merkityksellisyys tulee muodostumaan heidän mukaansa ihmisyyskeskeisyydestä (human-centricity), kestävästä kehityksestä (sustainability) ja kyvystä palautua (resilience). Resilienssi on haastava termi, koska sille ei ole hyvää suomenkielistä sanaa. Kyseessä on sietokyky, sinnikkyys ja sitkeys haastavissa tilanteissa, mutta lisäksi kyvykkyys palautua nopeasti ja joustavasti näistä stressaavista ja äkillisistä muutostilanteista.
Yritysten pääoma tulee olemaan yhä enemmän kiinni ihmisissä. Ihmistä yrityksen arvonmuodostuksen osatekijänä ruvetaan ymmärtämään uudella tavalla ja ihmisyyttä arvostamaan kaikissa yrityksen tasoissa.
Jatkuva kasvu, kustannustehokkuus ja tuoton maksimointi ainoana johtamisen kliseisenä osaamiskeskiönä on aikakautena ohi. Kehittymisessä ja kasvamisessa korostuu vastuullinen innovaatio, mikä tarkoittaa myös yhdenvertaisesti ympäristön vaurastumisen merkityksellisyyttä yrityksen menestymisen rinnalla. Nyt ei ole enää kyse siitä, että yritysten tulee kasvaa luontoa tuhoamatta tai polkematta ihmisoikeuksia. Nyt tulee tehdä tietoisia valintoja luonnon säilymisen edistämiseksi tai syrjinnän estämiseksi, vaikka se tarkoittaisi jopa liikevaihdon kasvun hidastumista. Kuulostaa samalta, mutta näillä kahdella ajatustavalla on valtava ero nimenomaan arvopohjan mukaisina valintoina. Yrityksen jokaisella päätöksellä on myös yhteiskunnallinen vaikutus.
Tuotantotyöntekijän hyvinvointi tulisi olla tulevaisuudessa tuotantoprosessien keskiössä. Tämä vaatii erilaista tulokulmaa ja motivaatiota tekoälyteknologiaa hyödyntävään tuotantolaitosten innovaatiotyöhön.
Ero työntekijöiden ja asiantuntijoiden välillä tulee muuttumaan radikaalisti laajennetun todellisuuden myötä. Tekoäly hoitaa tiedon keräämisen, yhdistämisen, jalostamisen sekä kohdistamisen käyttäjän tarpeeseen, mikä antaa tulevaisuudessa valtavan määrän laajennettua älykkyyttä työntekijätasolle: insinöörin tiedot putkimiehelle – kokeneen aivokirurgin osaamisen amanuenssille – älykkään kanta-asiakasdatan suoraan kaupan asiakaspalvelijalle. Robotiikkaa käyttävä työntekijä onkin yhtäkkiä älykkäämpi ja tärkeämpi innovoija, kuin erillinen tuotekehitystiimi.
Jälleen EU-julkaisua lainatakseni meidän tulee kysyä mitä teknologia voi tehdä meidän hyväksemme, eikä miten me voimme hyödyntää tätä uutta koneoppimista. Meidän ei tule miettiä, miten saamme työntekijät omaksumaan uuden teknologian, kuten monesti tähän asti olemme miettineet. Meidän tulee sen sijaan kohdistaa kehitystyö työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden ymmärtämiseen ja sen miettimiseen, miten teknologia itsessään auttaa työntekijää voimaan työssään hyvin ja opastaa tätä uuden edessä. Yritykset oppivat arvostamaan työntekijöiden aikaa uudella tavalla. Ihmiset ovat muuttuneet ja arvostavat elämässä muutakin kuin työntekoa. Mikään ei tule olemaan tulevaisuudessa olemaan niin kallista ja arvokasta kuin ihmistyötunti.
Liiketoimintakirjallisuuden henkilöstön kutsumista työntekijä- tai asiantuntijaresursseiksi sekä tuotteita ja palveluita käyttävien ihmisten määrittely kuluttajiksi tai asiakkaiksi vaatii uudelleen tarkastelua. Kyse on enenevissä määrin ainoastaan ihmisestä ihmisenä ja sitä myötä ihmisyydestä, mistä muodostuu yhteiskuntamme sosiaalinen pääoma. Ihminen johtaa toista ihmistä.
Tiedolla ei voi johtaa menestyksekkäästi, jos tekoälyteknologiaa ei lähtökohtaisesti valjasteta sekä vertikaalisen että horisontaalisen tiedon keräämiseen, valintaan ja muokkaamiseen monimuotoisten johtajaihmisten erilaiset tarpeet huomioiden ja ihmisyyteen keskittyen.
Lopetetaan viisastelu siitä, kumpi on yrityksen menestyksen kannalta parempi: mennä asiakkaat edellä vai työntekijät edellä - puhumattakaan näiden yhdistämisestä viestinnälliseksi raketiksi: asiakaskokemus edellä työntekijöitämme arvostaen.
Mitä kaikkea tarkoittaa ajatus laittaa ihminen toiminnan keskiöön: ihminen ihmisenä ja hänen hyvinvointinsa, joihin kuuluvat luonnollisesti myös ympäristö ja yhteisö.
Ihminen aina ennen kasvua, teknologiaa, kehitystä, koneoppimista, kannattavuutta, tehokkuutta!
Kuinka paljon vaaditaan rohkeutta tehdä ’ihminen ensin valintoja’ ilman tutkittua tietoa siitä, miten tämä auttaa yritystä menestymään?
Kumpi on oikea termi: Industry 5.0 vai Society 5.0?
Mielestäni tämä riippuu siitä, miten sanaan ’Industry’ määrittyy tuotantotalouden laajemmat nykypäivän ulottuvuudet kuten palvelu- ja datatuotanto, alustatalous ja vertaiskauppa. Olen itse ruvennut kutsumaan tätä uutta aikakautta nimellä Ihmisyydenaikakausi 5.0, koska ihmisyyskeskeisyys (Human-centricity) on se ymmärrystä vaativa erottava tekijä 4.0 ja 5.0 välillä.
#Human-centric-era #Ihmisyydenaikakausi
Viitatut lähteet:
European Union publications Research and Innovation (2021) ‘Industry 5.0 - Towards a sustainable, human-centric and resilient European industry’. Ladattavissa Englannin kielisenä: https://ec.europa.eu/info/publications/industry-50_en
Cabinet Office , Government of Japan ‘Society 5.0’. Luettavissa: https://www8.cao.go.jp/cstp/english/society5_0/index.html